, mutta eivät siksi, että kissat tappelisivat Hätäapukissalassa. No, onhan siellä eräs Pallo - 7v. mustavalkea leikattu tyttö - joka pyrkii pomottamaan ainakin Simoa ja Marttaa, mutta sopuisasti Simo ja Martta Palloa aina väistävät, ja koska ruokaa laitetaan esille eri puolille kissalaa, kaikki saavat syödäkseen, käydäkseen hiekkalaatikoilla ( joita niitäkin on, lasketaanpas, yhteensä 11 eri puolilla kissalaa, erilaisilla hiekkalaaduilla varusteltuna, kopalla ja ilman ) ja jokaiselle löytyy myös sopiva makoilupaikka alempaa ja ylempää.

Mutta karvat pöllyävät kissalassa helposti, ja se johtuu sisäloisista, joita eri paikoista, usein madottamattomat kissat kantavat sisuksissaan isoja määriä. Siksipä kissalassa madotetaan kissoja tiuhaan. Varsinkin silloin, kun sinne on tullut uusia kissoja epämääräisistä oloista.

Tänään oli kaikkien ( paitsi ihan pienten pentujen ) vuoro saada matolääkettä. Sotkettiin herkullista pehmeää ruokaa ja  jauhemaista matolääkettä ja katsottiin, kun ruoka sujahti parempii suihin mieluusti ja nopeasti. Hätäapukissalan kissat eivät vastoin monia luuloja tappele ruokakupeillaan. Niillä on aina tarjolla kuivanappulaa ja vettä, ja kun ne saavat pehmeää ruokaa aamuin illoin, ne ovat kyllä kovasti kiinnostuneet siitä, mutta eivät koskaan niin nälkäisiä, että niiden tarvitsisi alkaa tappelemaan saadakseen mahdollisimman monta suupalaa.

Joskus epämääräisistä olosuhteista tulleet kissat eivät osaa syödä säännöllisesti joka päivä. Ne katselevat epäuskoisena kuppejaan ja onpa joku leikkamaton kolli suhauttanut pissiäkin murokulhoonsa. Siitä ongelmasta on päästy vaihtamalla nappulakuppi mahdollisimman pieneksi ja pitämällä hiekkalaatikko toisaalla mahdollisimman siistinä. Useimmat kissat oppivat syömään säännöllisiä aterioita pian, ja käytän tietenkin kesyttelyyn hyväksi jokaisen ruokintahetken. Kissan himoitsema lempiruoka kun saa sen astumaan usein varovaisuutensa yli, ja antautumaan ohimennen pienelle kosketukselle. En tarkoituksella kiusaa kissoja, vaan mielelläni vietän aikaa vaikkapa mahallani kissalan lattialla ( kyllä, minulla on kotona työvaatteet - ja kissalan lattiaa koitetaan imuroida ja luututakin säännöllisesti ) ja annan kissan tehdä aloitteen. Vain kaikista välttämättömimmät hoitotoimet tehdään ns. pakolla - ja sellaisia ovat lähinnä vain Stronghold-valeluliuokset kerran kuukaudessa tai kiinnipito eläinlääkärillä ennen rauhoituspistosta.

Useimmat kissoista antavat puhdistaa korviaan ja pidellä itseään kiinni lääkitsemisen ajan, vaikka muuten olisivatkin haluttomia lähestymään ihmistä vapaaehtoisesti. Jännä, miten helposti tulee aina kerrottua niistä haastavammista tapauksista, vaikka kissala on pullollaan ( kyllä, nyt kissoja on jo 29 kpl!! ) myös kesyjä ja ihmistä rakastavia kissoja, jotka ovat tulleet ihan tavallisten ihmisten tavallisista kodeista ja tietävät ihmiset hyviksi tyypeiksi.

Pentupesässä emo-Gertrudille maistuu ruoka ja se kehrää kuuluvasti pentuja imettäessään. Pennut nukkuvat välillä hiljaa ja rauhassa yhdessä läjässä, ja silloin Gertrud hipsii tarpeilleen ja syömään. Gertrudilla on jatkuvasti saatavilla raikasta vettä, laadukasta kuivamuonaa ja kissanpennuille ja imettäville kissoille tehtyä kosteaa ruokaa. Sekä kaksi rakasta kaveria tukemassa ja auttamassa ;) Kissojen yhteisöllisyys tuttujen kissanaaraiden kesken on ilmiömäistä!! Pentuja en ole punninnut, mutta kaikki - jopa pienenpieni Lennard - vaikuttavat jänteviltä ja pyöreämmiltä kuin eilen. Vielä ei voi sanoa mitään varmaa niiden selviytymisestä, mutta on niillä nyt paremmat mahdollisuudet kuin olisi ollut, jos laiha emo Gertrud olisi joutunut selviämään sekä pentujen hoidosta että ruuan metsästämisestä aivan itse. Ai niin, pennut saivat eilen illalla jo nimetkin, saksalaistyylisen emonnimen perusteella valkkasin niille nimiksi: 1. poika Lorenz - ruskeatiikeri? tumma poika, 2. tyttö Liezel - kilpikonnavärinen tyttö, 3. Ludwig - ruskeatiikeri? vaaleampi poika ja 4. Lennard - punatiikeri ( vaiko creme? ) poika. Saa nähdä, olenko nyt elämäni ensimmäistä kertaa erehtynyt sukupuolista, vai pitävätkö nämä paikkansa ;)

Kissala kiittää Kuopion löytöeläinsuojaa jakamastaan lahjoitusruuasta, jonka he olivat vastaanottaneet Citymarketilta. KIITOS!!