Perustin Hätäapukissalan vahingossa 2 vuotta sitten, tarkemmin 5.9.2013, kun sain puhelinsoiton kahdesta kodittomasta kissasta, joille ei ollut enää mahdollisuuksia omistajansa kotona, eikä mitään tiedettyä paikkaa, mihin ne voisi sijoittaa odottelemaan uutta kotia. Löytöeläintalot eivät ihmisten omia kissoja voineet ymmärrettävistä syistä ottaa ja vapaaehtoisten toimijoidenkin sijaiskodit pursusivat kissoja jo tuonakin syksynä.
Kuulin itseni sanovan: "Minä tulen hakemaan ne."

Siitä se sitten alkoi. Vanhan talomme yläkerrassa oli vuonna 1997 pintaremontoidut huoneet, sähköpatterit ja ikkunat. Lämmityksen saisi helposti järjestettyä, ja jotain huonekalujakin alkoi löytyä. Muutama matto, patjat sänkyihin ja vanhat päiväpeitot alkoivat tehdä tilasta kodinomaisemman, ja raahattiinpa kapeita portaita pitkin yläkertaan myös melkoisen muhkea kangassohvakin, vaikka apunani ollut ystävä hieman sohvan sopimista portaisiin epäilikin.

Kissalan nimi juontuu lapsuuteni lempiohjelmastani Pelle Hermannista, jota esitettiin Pikku Kakkosessa säännöllisen epäsäännöllisesti. Rakastin niitä jaksoja, joissa näytettiin Pellen asuntovaunua sisältä, seuraavaksi hauskimpia olivat ne jaksot, joissa esiintyi puhuva karttakeppi, Kepakko. Jossain jaksossa Pelle Hermannilla oli Hätäaputoimisto, jossa hän auttoi ihan kaikkia hädänalaisia, miten parhaiten taisi.

Minun kissalani asiakkaat ovat hädänalaisia, ja ne tarvitsevat hätäapua, etteivät joudu piikille tai ettei niiden tarvitse synnyttää pentujaan luonnossa tai jatkaa elämäänsä huonoissa oloissa. Siispä kissalan nimeksi muotoutui todella nopeasti Hätäapukissala - ja nyttemmin ystävälliset ihmiset ovat auttaneet minua luomaan Hätäapukissalalle tunnistettavan imagon: eräs graafikko tarjoutui tekemään ilmaiseksi oman logon, joka onkin ollut nyt käytössä mm. facebook-sivuilla, ja josta on suunnitteilla pipoja ja kauppakasseja, kunhan ennätetään.

Kahdessa vuodessa olen tähän iltaan mennessä hoivannut yhteensä 93 kissaa. Tähän määrään lasketaan myös tänään syntyneet neljä pentua ja yhteensä 24 muuta kissaa, jotka vielä asuvat kissalassa. Ansaitsenen jo hullun kissanaisen tittelin, sillä vaikka nykyisin saamme ihailtavan paljon ruoka- ja hiekkalahjoituksia, käytän hurjan paljon aikaani siivoten, seurustellen, kesytellen, leperrellen ja rakastaen noita toisten hylkäämiä tai surullisista sattumista kodittomiksi jääneitä kissoja.

Kiitän luottamuksesta kaikkia teitä, jotka olette tehneet vastuullisen päätöksen luopua lemmikistänne elämäntilanteenne takia. Vaikka kovasti usein arvostellaan luopumisten syitä, ja vaikka itsellänikin on tiettyjä mielipiteitä esimerkiksi lasten ja lemmikkien yhdistelmästä, arvostan kovasti, että kissaa ei vain dumpata jonnekin metsään, vaan sille etsitään paikka, josta sen on mahdollisuus päästä uuteen pysyvään kotiin. On viisautta arvioida omat voimavaransa ja etsiä lemmikille uusi koti mieluummin kuin jättää se huonolle hoidolle tai eristää asunnossa pois jokapäiväisestä elämästä. Myös allergioiden puhkeamiset ja sen kaltaiset ongelmat ovat ikävä seuralainen lemmikin kanssa, ja jos jokapäiväinen elämä on jollekin perheenjäsenelle kamppailua terveyden kanssa, on selvää, että kissan on lähdettävä. Joskus ongelmia aiheuttavat myös koirien ja kissojen yhteensopimattomuus tai käsittämättömistä syistä - mitä enemmän tunnen kissoja, sitä oudommaksi niiden ajatuksenjuoksu tuntuu muuttuvan - tapahtuva kissakavereiden toimeentulemattomuus, ja silloin on kaikille parasta etsiä jollekin kissalle uusi koti.

Kissa, myös aikuinen kodinvaihtaja, sopeutuu sekä Hätäapukissalan olosuhteisiin että uuteen kotiin yleensä käsittämättömän hyvin. Hätäapukissalassa kissa ei ole koskaan lopetusuhan alla, eikä sitä viedä piikille siksi, ettei se löydä tietyssä ajassa kotia. Meillä on aikaa odottaa kissalle sopivaa ihmistä vaikka maailman loppuun saakka! Usein on käynytkin niin, että joku kissaa kaipaava on tullut katsomaan jotain tiettyä kissaa, mutta mukaan lähteekin joku toinen, kissa, joka valitsee itse ihmisensä.

Hullun kissanaisen elämässä on myös suuria ilonhetkiä. Vaikka kannatankin jokaikisen kissan kastrointia ja sterilointia, tunnen suurta iloa siitä, että saan olla aitiopaikalla katsomassa ja auttamassa, kun kissaemo synnyttää Hätäapukissalassa. Tänään sain kunnian seurata ja auttaa suuresta kissapopulaatiosta pelastettua laihaa Gertrud-emoa sen synnyttäessä neljä pentua. Kolmen pennun kohdalla jouduin herättelemään pentusia, kun emo keskittyi vain ensimmäiseen vauvaansa, ja viimeinen pentu oli todellakin elvytettävä sen viivyttyä synnytyskanavassa melko pitkään. Sain seurata aivan läheltä, miten Gertrud rauhassa ponnisteli, asettui imettämään ja söi kädestäni pentuja imettäessään. Sillä oli kaverina myös samasta populaatiosta tullut nuori Hilppa, joka välillä nuoli pentuja ja välillä Gertrudia ja välillä muuten vaan piti vahtia pesän ovella. Sydäntäni sykähdytti myös se, että synnytyksen aikana sain luotua myös Hilpan kanssa yhteyden, ja sen koko kahden viikon ajan vaivannut ujous tuntui olevan poispyyhkäisty.

Kissalassa käy vilinä, sillä nyt kissoja on pennut yhteenlaskettuna 28 kissaa, jotka vaativat ruokaa, puhdasta kissanhiekkaa, huoneiden siivousta ja huomiota minulta joka päivä. Haluan tässä ensimmäisessä blogikirjoituksessani KIITTÄÄ LÄMPIMÄSTI teitä kaikkia, jotka olette halunneet lahjoittaa kissalalle ruokaa ja hiekkaa. TE autatte minua tässä äärettömän tärkeässä työssä ja mahdollistatte näiden hädänalaisten asumisen kissalassa ( uuteen koteihin lähtevien kissojen kulukorvaus riittää hädin tuskin eläinlääkärikuluihin, kastrointeihin ja sterilointeihin ).

Kiitos. Tässä blogissa tulen kirjoittelemaan aiheista, joita tajunnanvirtani kissojen kanssa touhutessani tuottaa.
Mukavaa, että luet. Ehkä joskus opin liittämään tänne taas kuviakin!